Paljastu. Vapaudu.

Häpeä. Väärin tekeminen. Epäonnistuminen. Syyllisyys. Nämä hälvenevät valossa. Niin minä uskon. Ja siksi kirjoitan.

Tämä postaukseni on luettu noin 200 kertaa. Se on mielestäni ihan hullu määrä ihmisiä. Lähipiirissäni on varmaan noin 10 henkilöä ja tuo on 20 kertaa enemmän kuin se.

Ja siksi tunnen itseni niin feikiksi. Kun kirjoitin sen sydänsurupostauksen 6 viikkoa sitten minulla oli eri käsitys siitä mitä sen jälkeen seuraa. Kirjoitin sen myös jotta varmasti muistaisin ja jotta toimisin niin kuin siinä hetkessä ajattelin toimivani. Koska jos minä kerran jotain olen sanonut ja päättänyt, se pitää. Ja erityisesti jos olen sanonut sen ääneen. Niin se on aina ollut. Mutta ei kyllä näytä olevan enää 😂

Välillä tuntuu siltä, että seilaan eri "todellisuuksien" (tai ehkä tasojen?) välillä , jossa on omat sääntönsä, lainalaisuutensa ja "totuutensa". Yhdellä tasolla on aika paljon periaatteita ja mustavalkoisuutta. Esimerkiksi "jos olen päättänyt jotain, se pitää". Tai "jos parisuhde päättyy sitten ei olla missään tekemisessä".

Mutta periaatteet ja mustavalkoisuus ovat kuitenkin mielestäni "egoilua", eli pelkoa. Pyrkimys hallita ja kontrolloida asioita, jotta itsellään on turvallista olla. Minä pyrin luottamaan elämään ja koko ajan vahvistamaan luottamustani siihen, että elämä kantaa. Elämää ei tarvitse hallita, voi uteliaasti seurata sitä ja hypätä mukaan mahdollisuuksiin, jotka tulevat polulla vastaan.

Tämän myötä koko parisuhdekäsitteeni on minulla nyt myös kyseenalaistuksen alla. Sanoilla olemme luoneet jotain, johon yritämme sitten sopeutua. Mutta sillä saralla, suhdesaralla siis, aion nyt antaa asioidan olla niin kuin ne ovat. Eikä luokitella. Se mikä on, se on. Jos hengaan hyvän tyypin kanssa, joka on myös entinen miesystäväni, niin sitten hengaan. Jos nukun hänen vierellään, sitten nukun. Jos tapaan muita mahtavia tyyppejä, sitten tapaan. Ja eihän se kuuluu kenellekään, mutta kun minulla on niin feikki olo siitä. Olo, että teen jotain väärää, vaikka se juuri siinä hetkessä on sitä mitä haluan. Ja se on vankilamaista. Kahlitsevaa. Se on häpeää.

Tavoitteeni elmässäni on vapaus. Vapaus tehdä ja olla. Tietenkin sillä tavalla että itselläni ja ihmisillä ympärilläni on hyvä ja turvallista olla, mutta vapaasti, ilman omia mielen kahleita.

The feikster has spoken.

Ja mieli on jo vähän vapautuneempi.