Villi naiseus
Luota. Lita. Trust.
Tämäntyyppinen blogikirjoittelu on uutta maaperää minulle. Minulla on sisälläni aiheita, jotka haluavat ulos, mutta en vielä tiedä, mitkä ne aiheet ovat. Näppärää, eikö? Mutta kun tietää että ne ovat siellä, ja luottaa siihen, että aiheet tulevat kun on sen aika, ne tulevat.
Olen matkalla kotiin retriitiltä (se oli ensimmäinen retriittini!), ja kirjoittelen junassa. Retriitin teemana oli "idän villi nainen" ja se pidettiin maagisella Kolilla. Ja siinähän teemani tuli. Villi naiseus.
Villi ja vapaa
Villi nainen. Kuka hän on? Kun ensimmäisen kerran luin lausahduksen, ajatukseni menivät suoraan sellaisen "wild & crazy" tyyppiseen naiseen. Sellainen, joka tekee vähän mitä sattuu, päätön heittäytyjä, joka ehkä enimmäkseen hakee huomiota ja nähdyksi tulemista epäterveillä tavoilla. Nyt ajattelen ihan toisin.
Minun nykyinen ajatukseni villistä naisesta on luonnollisuus. Villillä naisella on vahva luontoyhteys, hän on kesyttämätön ja hän kuuntelee sisintään ja tunnistaa omat uskomuksensa ja opitut tapansa. Hän on aina omalla puolellaan ja kulkee omaa polkuaan. Hän voi olla juuri sitä mitä hän on sillä hetkellä. Hän ei määrittele itseään titteleillä, omaisuudella tai muilla ulkoisilla asioilla. Hän vain on. Hän sallii ja hyväksyy kaikki tunteensa ja itsensä jokaisena hetkenä.
Villeys on meidän luonnollinen tila. Se on autenttisuus. Se on sitä kun tiedetään jotain, kun meille tulee se kutsu tai viesti jollain tapaa, ja toimimme sen mukaisesti. Ja se toiminta on aina sydämestä lähtöisin. Villeys on esim. se että kuulee, että Kolin vuorilla tulee vahva huudontarve. Se kutsu hiipii hiljalleen kehoon ja vahvistuu, ja vahvistuu, kunnes se saa purkautua räjähdysmäisesti, vahvana, voimakkaana keväthuutona. Se on patikointia klo 5.15 aamulla 2 km ylämäkeä hyttyssateessa, koska viesti on niin vahva, että Ukko-Kolille tulee mennä juuri silloin. Se on innostuneisuutta ja hassuttelua kun pomppii mutiaisilla metsäpoluilla. Laulua ja hyrinää metsän keskellä. Nautinnonkiljahdus kun kuuma keho pulahtelee kylmään järviveteen. Se voi olla juuri sitä, mitä se on. Kunhan se on autenttista. Aitoa. Suoraan sisältä. Vapaata. Ei mitään laskelmoivaa tai manipuloivaa. Ei mitään "näin pitää tehdä", "näin pitää olla", "noin ei voi tehdä".
Villeys sisällämme
Mutta miten tähän pääsee? Miten löytää villeys sisältään? Mihin se on "kadonnut"?
Minä olen varma, että meistä jokaisesta löytyy tällaista "villeyttä", autenttisuutta, omaa sisäistä viisautta ja voimaa. Moni meistä on vain kadottanut yhteyden tähän. Niin minäkin olin (ja usein se on vieläkin kadoksissa).
Ajatus lisätystä villeydestä omassa elämässään voi myös kuulostaa pelottavalta, ehkä turvattomalta, ehkä liian hörhöilymäiseltä. Tuttu on usein turvallista, vaikkakaan ei kauhean tyydyttävää, aitoa tai merkityksellistä. Mutta jos tuntee pienen kutsun, ihan pikkuriikkusen kannatta kuunnella sitä ja ottaa pieniä askelia kohtia villeyttä. Kohti vapautta. Se on kaikin tavoin sen arvoista.
On varmaan tuhat tapaa vahvistaa villeyttä omassa elämässään, eikä minulla ole mitään varmaa tutkittua tietoa asiasta, minulla on "vain" oma kokemukseni (ja se ei kyllä millään tavalla ole "vain"). Mutta jujuhan tässä on kuunnella itseään, ja siksi kukaan muu ei voi suoraan sanoa miten se tulisi tehdä. Jotta voi kuunnella itseään, pitää rauhoittua, hiljentyä ja huomata miten ajattelee ja miten toimii. Ja jotta pääsee syvemmälle tasolle, jotta löytää omat todelliset tarpeensa ja viisautensa, pitää myös purkaa kehon jännityksiä ja tukahdettuja tunteita. Tämä plus asioiden hyväksyminen niin kuin ne ovat, avaa portin villeyteen. Toisin, ehkä helpommin, sanottuna: oman tietoisuuden lisääminen. Ja kun tietoisuus lisääntyy, voi paremmin kuulla sitä todellista sisäistä ääntä ja elää villinä ja vapaana.
Ja nämä ovat ne asiat, jotka tulevat olemaan tulevien kirjoituksien teemana. Elämä. Näin se taas antoi minulle 😊
Comments