Tyhjän sivun vapaus

Edessäni on täysin tyhjä sivu. Ja rakastan sitä. Tyhjät sivut ovat parhaita!

Ajatus blogin kirjoittamisesta on hiljalleen hiipinyt mieleeni. Paikka, jossa voisin leikkiä sanoilla ja rakentaa ja vahvistaa omaa ymmärrystäni eri aiheiden ympärillä. Mun insta postaukset ovat koko ajan vain pidentyneet ja minulla on niin paljon asiaa.

Mieleni on kyllä myös vahvasti todennut, että "ei", ihan turhaa, blogeja on tuhansia ja mitä uutta sanottavaa sinullako muka olisi!? Tähän olen nyt todennut, että ei haittaa, ei minulla tarvitse olla mitään uutta sanottavaa, voin silti tehdä sitä mistä minä tykkään ja ääneni saa kuulua. Tykkään kirjoittaa ja pohtia.

Eli tästä se alkaa. Uusi blogielämä.

Pelko ja rakkaus

Totean ylhällä, että tyhjät sivut ovat parhaita, mutta sehän tietenkin riippuu näkökulmasta. Tyhjät sivut ovat myös tosi pelottavia. Mitä jos joku lukee? Mitä jos hän ymmärtää jotain väärin? Mitä jos minusta ajatellaan huonosti? Mitä jos kukaan ei lue? Mitä jos olen väärässä?

Tykkään yksinkertaistaa asioita. Ajattelen, että elämää voi tarkastella kahdesta näkökulmasta: pelosta ja rakkaudesta. Jos tarkastelee, ja elää, pelon maailmassa, silloin antaa yllä olevien kysymysten määritellä tekemisensä, ja pyrkii ehkä kaikin tavoin varmistamaan, että vastaukset aina olisivat toivotun mukaisia. Pyrkii kontrolloimaan ja hallitsemaan lopputulosta.

Jos tarkastelee, ja elää, rakkaudesta käsin, silloin ymmärtää ja tietää, että lopputulos on aina oikein. Sillä ei ole mitään merkitystä, minkälaisia vastauksia kysymyksiin tulee. Voi antaa elämän virrata ja viedä ja katosa mihin päätyy. Tässä matka on se tärkein, ei itse lopputulos.

Ja siksi valitsen katsoa tämän tyhjän sivun vapautena eikä tyjän sivun pelkona.

Tervetuloa mukaan tälle matkalle!