• Michaela Ståhlberg

Tinder-enkeleitä?

Tässä kirjoituksessa halusin kertoa, miten olen "uudelleenohjelmoinut" itseni. Halusin kertoa millä keinoin olen vaikuttanut ajatuksiini ja oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni, mutta sitten tästä tuli kuitenkin tarina Tinderistä ja auttajista 😊 Ja auttajista voi mielestäni myös käyttää sanaa "enkeli" ja siksi käytän sitä tässä. Sanaa ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Eikä tietystä tätä tekstiäkään 😊



Minä olen käynyt läpi todella ison sisäisen muutoksen. Uusi kokemus verrattuna vanhaan kokemukseen on kuin yö ja päivä tai musta ja valkoinen ja se on mielestäni niin mieletöntä, että ihminen pystyy tällaisiin muutoksiin. Ja niin toivoa antavaa. Tähän muutosmatkaan en ole käyttänyt mitään valmista "ohjelmaa" tai jonkun tietyn ihmisen tai "gurun" koulutusta ym. Olen kyllä lukenut kirjoja, blogipostauksia, kirjoituksia ja saanut paljon ideoita ja harjoituksia niistä. Ja sittenhän minulle "lähetettiin" enkeli, Tinderin kautta 😊 Ja siitä kaikki alkoi. Eli aloitetaan sieltä.


Avioero. Suorittaminen.

Kesällä vuosi sitten ymmärsin, että ero on ainut vaihtoehto meidän perheelle. Silloisen mieheni ensimmäisenä lomapäivänä kerroin, tai en edes tarvinnut kertoa, hän näki sen silmistäni, että haluan erota. Minulla ei ollut suunnitelmaa, eikä mitään valmista ehdotusta asioille, tiesin vain, että nyt pitää uskaltaa erota koska kukaan perheessä ei voi hyvin näin. Hoidimme kaikki käytännön asiat loman aikana. Uusi asunto miehelle, tavaroiden jako, kalusteiden ostamista ja muutto. Kun lapset aloittivat koulun ja eskarin syksyllä, heillä oli kaksi kotia.

Aika oli tosi outo ja se meni minulta välietapeissa.

1. Lapsille kertominen

2. Miehen poismuutto.

3. Lasten ensimmäinen viikonloppu poissa (=minä yksin).

4. Lapset poissa 5 päivää ensimmäistä kertaa.

Ensimmäinen viikonloppu yksin oli niin outo ja en millään osannut tunnistaa mitä tunsin. En ollut vielä valmis kohtaamaan sitä. Sinä lauantaina siivosin varmaan 6-7 h putkeen ja postasin siitä kaiken Instagramiin. Sisällä oli tyhjyys, mutta ulospäin kaikki oli hyvin. Katkeruushan oli poissa ja olin vihdoin "vapaa".


Spontaanisuus herää

Yksi lapsivapaa sunnuntai-ilta spontaanisuuteni (joka oli ollut niin kauan nukkumassa!) heräsi, ja tein spontaanin iltapäiväretken Nuuksioon. Se tuntui niin hyvältä ja olin niin "high" siitä. Samoihin aikoihin latasin Tinderin ensimmäisen kerran. Se tuntui niin kielletyltä. Ja koukuttavalta. Oli vahva halu tutustua uusiin ihmisiin, nähdä ja kuulla jotain uutta. Elämä oli pyörinyt samaa rataa samojen ihmisten ja samojen ajatusten ja puheenaiheiden kanssa niin kauan, että uudet ihmiset ja kohtaamiset kiinnostivat. Mutta siinähän oli myös traumaa mukana, joka teki sen, että tiedostamatta kuvittelin saavani jonkun puuttuvan palasen toiselta ihmiseltä, mieheltä. Ehkä myös suunnan omalle elämälleni?! Laitoin itselleni tavoitteen, ja tavoite oli käydä 5 treffeillä ennen joulua. (Suorituskeskeisillä ihmisillähän on aina tavoitteita 😊)

Jossain vaiheessa poistin Tinderin koska oli jäänyt niin koukkuun siihen. Pidin vähän taukoa ja pari viikkoa myöhemmin olin taas siinä (koska oli ollut tylsä, yksinäinen ilta😊) Elämä tuntui tosi hyvältä ja oikealta. Tunsin jännitystä, katkeruus oli poissa, sain paljon aikaiseksi, ja luulin, että kaikki oli hyvin. Haha. Kuinka väärässä olinkaan.


Tinder. Treffit. Trauma.

Mathcasin Tinderissa yhden miehen kanssa. Oli lähellä, että olisin swaipannut hänet pois, mutta jokin laittoi minut kuitenkin "valitsemaan" hänet. Keskustelut menivät suoraan syvälle ja minulla johonkin "paniikki"-paikkaan. Traumakielellä sitä voisi kutsua triggeriksi, joka sai aikaan flight/fight -reaktion, jossa hermosto on ylivireystilassa. En pystynyt nukkumaan ja olin niin kierroksilla. Mutta rakastin sitä ja olin niin koukussa ja kiinnostunut! Tapasimme viikon jälkeen ja en millään pystynyt rauhoittumaan treffien aikana, en edes pystynyt puhumaan, en ollenkaan tiennyt miten olla ja en mitenkään ollut läsnä siinä. Olin tietyllä tavalla "poissa" siitä tilanteesta kokonaan. Nyt ymmärrän, että sitäkin voi kutsua traumareaktioksi (tietynlainen dissosiaatio).

Ja tämähän oli tietenkin syksyn viidennet treffit. Sattumaa? Tai maailmankaikkeuden viesti/suunnitelma?! 😊


Muurit kaatuvat

Seuraavana päivänä muurit rupesivat kaatumaan sisälläni. Menin masennustilaan (alivireys) ja makasin sohvalla koko päivän ja katsoin nyyhkyleffoja, mm. Notebook. Olin ihan rikki ja leffojen kautta yritin saada itkun ulos. Ymmärsin, että olin toiminut tehokkaasti ja suorituskeskeisesti ja hoitanut eron erinomaisesti, mutta en ollut tuntenut asioita. Koko tunneastia oli ihan sekaisin enkä ollenkaan tiennyt mitä oikeasti tunsin.

Tapaamani tyyppi ei kuitenkaan ollut "tavallinen" tyyppi, hän oli jotain muuta, ja siitä se "enkeli" termi tuli mieleen. (Ja se on sikaoutoa, koska minä olni erittäin anti-uskovainen, en uskonut mihinkään hölönpölyyn tai mihinkään. Elin ja olin ihmisen keksimää järjestelmää). Hän tarjosi auttavan käden, ja kutsui minut seuraavana päivänä joogaan.

Ymmärsin tämän viikonlopun jälkeen, että elämäni on ihan sekaisin, en tiennyt kuka minä olen, mitä minä halusin, minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä itseeni tai kehooni. En voinut hyvin! Ja siitä matkani alkoi.


Uusi alku

Näin kirjoitin silloin uuteen kirjoituskirjaani:


Uusi kirja, uusi elämä. Kun elämä näyttää ja antaa, silloin ei tarvitse pohtia ja analysoida niin paljon. Minusta tulee nyt "hörhö" ja silloin on sopivaa aloittaa uusi kirja. Se on merkki. Hengellisyys, tai ainakin ymmärrys ja kunnioitus sitä kohtaan, sen minä haluan saavuttaa. Olen varma, että olen tavannut enkelin. Hän ei välttämättä tiedä sitä, ja sanan tarkoitus on ihan minun omani. Joku, joka on lähetetty auttamaan ja kävelemään vierelläni hetken. Joku, joka toimii rakkaudesta käsin. Enkeleitä voi tavata Tinderissä. Niin monessa kulttuurissa löytyy niin paljon mystiikkaa, ja siihen pitää olla joku peruste. Kun on hiljaista ja rauhallista voi kuulla ja tuntea asioita. Nykypäivän elämäntempossa se puuttuu. Siksi tarvitsen hiljaisuutta, ja erityisesti sisäistä hiljaisuutta.


Ensimmäiset asiat, jotka rupesin tekemään lokakuussa 2020 olivat:

  • Aamu- ja iltapysähtymiset. Tein jooga- hengitys tai meditaatiojuttuja. Olin paikoillani ja pysyin siinä.

  • Uutisten lukemisen vähentäminen. En enää pitänyt "taukoja" työstä lukemalla hesarin ja ylen uutisia, vain suljin silmät ja hengitin

  • Somen ja puhelimen merkittävä vähentäminen. Kun väsytti ja ärsytti suljin silmät ja hengitin, enkä ottanut puhelinta esiin.

  • Tietynlainen läsnäoleva tekeminen. Eli yritin tehdä yhden asian kerralla ja keskitetystä. Ei mitään sähläystä ja monta asiaa kerralla.

  • Yritin olla mahdollisimman paljon hiljaisuudessa, eli pidin radion kiinni autossa enkä katsonut tv:tä tai muita juttuja.

Palasin myös Tara Langen "Tikapuut rakkauteen" kirjaan ja luin "Äitipeli -kirjan". Olin pari vuotta aiemmin lukenut "Tikapuut rakkauteen" ja se oli tehnyt vahvan vaikutuksen ja kun huomasin, että "Tinder-enkeli" puhui samanlaisia juttuja halusin palata siihen. Äitipeli -kirja oli tosi silmiä avaava, ja termit ego ja sielu olivat minulle ihan uusia ja "vau, tämähän selittää asoita"!

Tämä oli "lähtölaukaus" sisäiselle myllerrykselleni. En tiennyt mitään, sisälläni oli täysi kaaos, oli paljon pimeyttä, pelkoa ja surua, jota olin painanut alas niin hyvin vuosien aikana.

On joku hieno, fiksu, vanha, viisas sanonta, jossa todetaan tyyliin, että "opettaja saapuu, kun oppilas on valmis". En sitä oikein osaa järjellä selittää, mutta juuri niin tässä taisi käydä. 😊

0 comments

Recent Posts

See All