Toinen syntymäpäiväni

23.3.2021 oli tiistaipäivä, jonka piti olla aivan tavallinen. Ehkä vähän raskaampi koska oli vähän enemmän ohjelmaa, mutta muuten ihan normipäivä. Siitä tuli kuitenkin päivä, jolloin synnyin "todelliseen" maailmaan. Sain lahjan. Hienoimman lahjan ikinä.

Lapset olivat silloin isällään. Aloitin aamun joogalla, Adrienen heartopening jooga. Siinä piti asettaa intentio päivällä ja minä valitsin englanniksi "Present", eli läsnäolo, mutta myös lahja 🙂 Minulla oli toimistopäivä, ehkä joku esitys töissä sekä vielä osteopaattiaika Helsingin keskustassa. Oli aikatauluja ja ajamista ja ajattelin, että läsnäololla se sujuisi parhaiten.

Kun ajelin Lohjalta Espooseen asiat avautuivat minulle! Ymmärsin, samalla kun koin sen kehollisesti tosi voimakkaasti, että minä olen osa maailmankaikkeutta. En ole erillinen, vaan olen osa jotain suurempaa, tätä kaikkea. Ja tämä kaikkeus on itsessään viisasta, niin kuin minäkin.

Hahmotin sen niin selkeästi. Ajattelin ihmiskehon soluja. Niitä on niin pajon ja jokainen tietää itsessään miten toimia, se on sisäsyntyistä sillä. Mutta se ei toimi "tyhjiössä", vaan se vaikuttaa toisiin ja "kommunikoi" toisten solujen kanssa, toisten keho-osien kanssa. Huonovointiset solut voivat vaikuttaa koko ihmiselämään. Solut osaavat siis toimia ilman ohjeita ja ne ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiin.

Hahmotin kaiken elämän, myös ihmiselemän samanlaisena. Eli minä ihmisenä, olen kuin kehon yksi solu, tässä maailmankaikkaudessa. Minussa on viisautta, sisälläolevaa viisautta sekä olen aina yhteydessä kaikkiin muihin. Minä olen osa tätä kaikkea, en erillinen! Minä vaikutan tähän kokonaisuuteen, eli muihin, vain olemalla minä.

Ymmärsin, että tärkeintä mitä voin tehdä on pyrkiä olemaan niin hyvin kuin mahdollista yhteydessä tähän viisauteen, koska tällä tavalla vaikuiten parhaiten kaikkien (mukaan lukien minun) hyvinvointiin. Minun hyvinvointini ei ole ikinä pois muilta, eikä muiden hyvinvointi pois minulta. We are all in this together!

Sain siis kasan oivalluksia, jotka johtivat siihen, että minä koin yhteenkuuluvuuden tunteen kaikkeuden kanssa. Tunsin rauhaa, turvaa ja sen, että olen aina kannateltu.

Tätä parempaa lahjaa en olisi voinut saada.

En mitenkään ole tuntenut tätä koko ajan tämän jälkeen. Mutta koska sinä päivänä tunne tästä lahjasta oli niin voimakas, voin aina palata siihen. Tiedän että asia on näin. Tiedän että elämä kantaa. Että voin luottaa elämään. Voin antautua elämälle. Se ei tarkoita, etten kärsisi välillä, enkä tuntisi vääryyttä jne, mutta kokonaisuutena luotan.

Ja tämän oivalluksen ja kokemuksen ansiota synnyin uudestaan. Ulkoisesti kaikki oli niin kuin ennen, mutta sisällä asiat olivat muuttuneet.

Olen ikuiseti kiitollinen tästä lahjasta ja 23.3. on päivä, jonka tulen muistamaan.